Puoliväliriihi

 Hallituksen puoliväliriihi (mielenkiintoinen termi sinänsä) on herättänyt porinaa. Isot veronalennukset taisivat olla suurin yllätys. Kuntapuolella kulmakarvoja on kohoteltu lähinnä kuntien valtionosuusleikkauksen vuoksi. Leikkaus on 75 miljoonaa euroa vuodessa.

Viime vuodet valtio on kohdellut kuntia aika suopeasti. Kuntien tulopohjaa ei ole isosti rapautettu koronasta, Ukrainan sodasta tai pitkästä talouden lamaannuksesta huolimatta. Päinvastoin korona-aikana kunnat saivat mukavasti lisärahoitusta.

Suuressa sote-siirrossa vuoden 2023 alussa kunnat saivat varsin erilaiset lähtökohdat. Parin vuoden menorakenne ratkaisi tulevien vuosien rahoituspohjan. Kun myös kustannustaso pääsi karkaamaan, on monen kunnan tilanne nyt tukala. Ja vääristymät oikaiseva valtionosuusuudistus antaa odottaa itseään. Kun työllisyyspalvelut siirtyivät tämän vuoden alussa kuntien vastuulle, rahoitus alimitoitettiin.

Niinpä jokainen kuntien tulopohjan heikennys on nyt varsinkin osalle kunnista varsin kriittinen. Hallituksen nyt sorvaama valtionosuusleikkaus on kuitenkin varsin maltillinen. Teuvan kunnan osalta se tarkoittanee alle 100 000 euron menetystä.

Paljon merkittävämpää on, miten veronalennukset toteutetaan, ja kompensoidaanko kuntien verotulomenetykset. Joka tapauksessa yhteisöveroprosenttia on tarkoitus kasvun vahvistamiseksi alentaa. Kunnat ovat tässäkin veromuodossa veronsaajina. Onneksi pääministeri kiiruhti vakuuttamaan, että tältä osin kuntien menetykset korvataan.

Työsuhdepolkupyörien veroetu päätettiin poistaa. Voi perustellusti olla vähintään kahta mieltä siitä, tuleeko pyöräilyä tukea verovaroin. Tällainen etu kuitenkin myönnettiin, ja monet työnantajat siihen tarttuivat. Kalliita pyöriä on ostettu, ja maksujärjestelyt ovat sitovia. Nyt sitten kuitenkin pelisäännöt verotuksen osalta yllättäen muuttuvat.

Riihessä pohdittiin myös tuulivoimaloiden sijoittamista asutukseen nähden. Tuloksena oli aika kaavamainen säännös. Tuulivoimalat tulee sijoittaa vähintään kahdeksan kertaa niiden kokonaiskorkeuden etäisyydelle asutuksesta. Käytännössä tämä tarkoittaa noin 2 - 3 kilometriä. Tähän asti rajat on piirretty melumallinnuksilla. On hyvä, että riittävä etäisyys asutukseen pyritään turvaamaan. Mutta voimalat ovat erilaisia, erilaisista turbiineista lähtee erilainen ääni, maaston muodot ja puusto vaikuttavat äänen ja muiden haittojen etenemiseen. Ja kun voimalat viedään kauemmas asutuksesta, tarvitaan pitempiä teitä pidemmälle koskemattomaan luontoon ja pitempiä voimajohtolinjoja. Vaikutukset voivat olla moninaisia ja yllättäviä.

Vaaleista

 Kuntavaalien äänestysprosentti jatkoi laskuaan. Tosin lasku ei ollut iso, ja vielä päästiin selvästi yli 50 %:n. Teuvan äänestysprosentti taas oli mukavasti valtakunnallista suurempi. Silti on syytä seuraavien neljän vuoden aikana miettiä, miten prosentit saataisiin nousuun. Olisiko mahdollisuus halutessaan äänestää pelkästään puoluetta yksi sellainen keino?  Tai paikallisten kansanäänestysten liittäminen vaalin yhteyteen? Ainakin paikallisten keskeisten kysymysten entistä aktiivisempi nosto julkiseen keskusteluun.

Teuvalla ehdokasasettelun pohjalta syntyi mielikuva, että henkilövaihdokset valtuustossa jäisivät vähäisiksi. Äänestäjät olivat toista mieltä. Vielä vahvistamattoman vaalituloksen mukaan kesäkuussa Teuvan valtuustossa aloittaa yhdeksän uutta valtuutettua. Kolmasosa valtuutetuista siis vaihtuu. Se on oikeastaan aika optimaalinen määrä. Se mahdollistaa tietyn jatkuvuuden, mutta mahdollistaa myös uusien näkemysten mukaan tulon päätöksentekoon.

Naisia uuden valtuuston jäsenistä on kymmenen, kun vanhassa valtuustossa heitä oli 12. Muutos ei lukumääräisesti ole iso, mutta askel miesvaltaisempaan suuntaan kuitenkin.

Aluevero?

 Hyvinvointialueiden liikkumavara on olematon. Rahoitus tulee valtiolta, alijäämät tulee kattaa tiukassa aikataulussa, palvelut on pitkälti määritelty lainsäädännöllä ja lainanottoonkin pitää saada ministeriöltä lupa. Hyvinvointialue ei ole valtion toimintaa, mutta on tiukasti valtion normittamaa. Itsehallinnollinen asema on hyvin näennäinen.

Hyvinvointialueiden tulisi saada verotusoikeus. Osa  toiminnan rahoituksesta katettaisiin alueverolla ja osa valtionosuuksin. Näin hyvinvointialueet voisivat toimia omavastuisemmin. Valtionosuus edelleen tasaisi hyvinvointialueiden välisiä sairastavuus- ja kustannusrakenne-eroja. Tämä malli oikein toteutettuna kannustaisi nykymallia paremmin kustannustehokkaaseen toimintaan.

Kun hyvinvointialueet perustettiin, kuntien veroprosenteista leikattiin 12,64 prosenttiyksikköä. Verotuksen rakenne muuttui. Tuo leikattu summa kerätään nyt valtion tuloverolla. Sen osalta siirryttiin tasaverosta progressiiviseen veroon. Muutosta pyrittiin loiventamaan tuloverotaulukoita säätämällä. Silti siirtymää progression suuntaan tapahtui. Olisi vain tervettä, jos osa tästä palautettaisiin tasaveroksi alueveron muodossa.

Uudistus tulisi toteuttaa siten, että kokonaisveroaste ei pääsisi kasvamaan.

Tilinpäätös 2024

 Ensi maanantaina kunnanhallitus saa käsiteltäväkseen viime vuoden tilinpäätöksen. Tulos on hyvä, melkein 2,8 miljoonaa euroa ylijäämäinen. Tämä siitä huolimatta, että toimintakulut ylittyivät 0,9 miljoonalla. Toimintatuotot ylittyivät 0,3 miljoonaa talousarvioon arvioidusta. Verotuloja saatiin 0,9 miljoonaa ennakoitua enemmän. Valtionosuuksien määrä oli aika lailla arvioidun mukainen. Taseessa on nyt kertynyttä ylijäämää hieman yli 10 miljoonaa. Se on hyvä puskuri tulevien vuosien varalle.

Vuoden aikana rahavarat kasvoivat 2,2 miljoonaa. Vuoden päättyessä niitä oli 7,6 miljoonaa. Pitkäaikaisten lainojen määrä väheni 2,0 miljoonaa ja oli vuoden lopussa 7,4 miljoonaa.

Kuntakonsernin (kunta + sen omistamat yhtiöt) tulos oli 3,2 miljoonaa ylijäämäinen. Pitkäaikaista lainaa konsernilla oli 9,0 miljoonaa.

Väestökehitys

 Suomessa pitää saada syntyvyys nousuun. Siihen nähden, miten merkittävästä asiasta on kyse, tästä puhutaan kovin vähän. Tai puhutaan ongelmana, mutta ratkaisuehdotuksia näkee kovin vähän. Ehkä ajatellaan, että siihen ei voi vaikuttaa.

En ole esittämässä ”synnytystalkoita”. Tuo muutaman vuoden takainen avaus ei ollut kovin onnistunut. Jokainen perhe tekee omat ratkaisunsa omista lähtökohdistaan. Niitä on hyvä kunnioittaa. Ja muistaa myös se, että lapsettomuus ei aina ole oma valinta.

Uskon kuitenkin, että olosuhteisiin ja ilmapiiriin voimme vaikuttaa paljonkin. Tässä maassa tutkitaan paljon vähemmänkin merkityksellisiä asioita, joten tutkimustuloksia on varmasti olemassa. Myös kokemuksia muista yhteiskunnista on käytettävissä. Yksi ainut asia ei tilannetta korjaa, vaan tarvitaan laaja ohjelma. Arvostus, asenteet, taloudellinen tuki, tulevaisuuteen luottava ilmapiiri.

Hyvinvointialueet ja arviointimenettely

 Hyvinvointialueet ovat tiukkojen talouden tasapainotusvelvoitteiden kohteina. Vuoden 2026 aikana tulee kertyneet alijäämät olla katettuina. Hyvinvointialueilla on nyt menossa kolmas toimintavuosi. Kaksi ensimmäistä toimintavuotta useimmat hyvinvointialueet ovat tehneet alijäämäisiä tilinpäätöksiä. Useilla alueilla kuluvana vuonna odotetaan jo selkeää käännettä parempaan.

Urakka näyttää silti toivottomalta. Kertyneiden alijäämien kuittaaminen jäljellä olevan ajan kuluessa raunioittaa ja keskittää tärkeitä peruspalveluja. Otetaanpa ajatusleikki. Jos jokin hyvinvointialue on tehnyt vuonna 2023 vaikkapa 70 miljoonaa alijäämää, ja 50 miljoonaa viime vuonna ja vaikkapa enää 20 miljoonaa tänä vuonna, pitäisi ensi vuonna ylijäämää saada muodostettua hurjat 140 miljoonaa. Oletetaan edelleen, että ensi vuonna hyvinvointialue kääntää tuloksensa 50 miljoonaa ylijäämäiseksi. Mitä tapahtuu? Hyvinvointialue joutuu valtiovarainministeriön arviointimenettelyyn. Tämä tapahtunee joskus tilinpäätösten valmistuttua keväällä tai alkukesällä 2027. Arviointimenettelyssä pyritään laatimaan suunnitelma alijäämien kattamiseksi. Valtiovarainministeriöllä tuskin on substanssiosaamista sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujen tehokkaaseen järjestämiseen. Hyvinvointialue joutuu tekemään suunnitelmat säästöistä itse, mutta ministeriön antamissa kehyksissä. Kuvitteellisen hyvinvointialueemme talous kuitenkin on jo vuositasolla selkeästi ylijäämäinen. Valtiovarainministeriön kanssa siis keskustellaan lähinnä aikataulusta, jolla jo kertyneet alijäämät on järkevää kattaa.

Säästöjä ja alijäämien kattamista ei siis pääse karkuun. Toisaalta arvointimenettelyyn joutuminen ei välttämättä tarkoita alueen kannalta suurta onnettomuutta. Ja arvointimenettelyyn voi joutua sitäkin kautta, että alue ei tarjoa asukkailleen riittäviä palveluja

1 + 7

 Hyvinvointialueet ovat kovassa paineessa ja etsivät toiminnastaan säästöjä, joita voidaan toteuttaa lyhyellä aikavälillä. Tämä siksi, että kertyneet alijäämät tulee kattaa jo vuonna 2026. Ei siis riitä, että toiminta saadaan ylijäämäiseksi, vaan sen pitää olla niin ylijäämäistä, että aiemmat miinukset tulevat kuitatuiksi. Pitkäjänteisen kehittämisen kannalta tämä ei kuulosta kovin järkevältä, mutta tähän hyvinvointialueiden päättäjät eivät voi vaikuttaa.

Kun Etelä-Pohjanmaalle valmisteltiin hyvinvointialuetta, palveluverkko oli keskeinen kiistakapula. Vaikka puolueet ennen vaaleja kovasti lupailivat, että jokaisessa kunnassa tulee olla sote-keskus, oli tiedossa että rahat eivät tähän riitä. Alueellamme hyväksyttiin ns. 1 + 7 -malli. Eli sote-keskus olisi Seinäjoen lisäksi seitsemässä seutukunnassa. Malli oli poliittinen päätös, ratkaisu josta oli mahdollista löytää yhteinen näkemys.

Tuon päätöksen jälkeen moni asia on muuttunut. Erityisesti rahoituksen riittämättömyys koettelee alueita. Uusia tapoja tuottaa palveluja kehitetään. Yhä useammin ne ovat kiinteistä toimipisteistä riippumattomia. Malli ei enää ole niinkään ratkaisu vaan enemmänkin ongelma.

Mitä tilalle? Se onkin vaikeampi kysymys. Voitaisiinko kuntarajat kokonaan unohtaa? Voitaisiinko kukin palvelu tarjota alueen asukkaiden tarpeista johdetulla konseptilla? Voitaisiinko yhteistyötä tehdä joustavasti kuntien, yritysten ja kolmannen sektorin toimijoiden kanssa kunkin alueen lähtökohdista?