maanantaina, maaliskuuta 29, 2010

Oikeus valita asuinpaikka

Viime päivinä tiedotusvälineissä on puhuttu laitoshoidossa olevien vanhusten oikeudesta valita asuinpaikkansa. Tähän asti heillä ei ole sitä oikeutta ollut. Sama koskee myös laitoshoidossa olevia vammaisia. Tämä on oikeasti melkoinen puute perusoikeuksissa. Hoitoa tarvitseva vanhus ei voi muuttaa asumaan lähelle omaisiaan. Omaisten asuinpaikanhan usein käytännössä ratkaisee työpaikka.

Syynä tällaiseen rajoitukseen on raha. Eli kotikunnan kuuluu kustantaa vanhuksen hoito. Mikään ei kuitenkaan nykyisinkään estä kotikuntaa toimimasta inhimillisesti ja antamasta maksusitoumusta sille kunnalle, jossa vanhuksen omaiset asuvat. Järjestely ei välttämättä tule edes sen kalliimmaksi kuin hoito vanhuksen kotikunnassa. Näin ei ole vain ollut tapana tehdä...

Onneksi asiaan ollaan kaavailemassa muutosta lainsäädäntöä muuttamalla. Kuntien väliset korvaukset täytyy nykymaailmassa pystyä selvittämään ilman, että asiakkaiden tarvitsee niistä murhetta kantaa.

Vaan, miksi palvelujen saanti ylipäätään yli kuntarajojen on niin vaikeaa? Miksei lasta voi viedä hoitoon työpaikan läheiseen hoitopaikkaan, vaikka se onkin toisessa kunnassa? Miksei lääkärissä voi käydä missä terveyskeskuksessa vain? Miksei hoitoon pääse siihen sairaalaan, joka tuntuu omasta mielestä sopivimmalta? Näihin kysymyksiin ei ole hyviä vastauksia, on vain kokoelma selityksiä atk-järjestelmien yhteensopivuusongelmista ja vaikeuksista kuntien välisessä kustannustenjaossa. Jatkossa asiakkaan valintaa tulee kunnioittaa. Ja tähän suuntaan myös lainsäädäntömme kehittyy.

perjantaina, maaliskuuta 26, 2010

Pitkä nimi

TeJuKan palstoilla joku ihmetteli Suupohjan peruspalveluliikelaitoskuntayhtymän nimeä. Melkoisen hankala ja byrokraattinenhan tuo nimi on. Kuntalaki edellyttää, että liikelaitoksen muodossa toimivan kuntayhtymän nimessä on sana liikelaitoskuntayhtymä. Lyhyempi puhuttelunimi olisi kuitenkin kovasti tarpeen.

Liikelaitoskuntayhtymän on tarkoitus olla vähän niin kuin perinteisen kuntayhtymän ja osakeyhtiön välimuoto. Kun Suupohjan peruspalveluliikelaitoskuntayhtymää perustettiin, tavoitteena oli nimenomaan yhtiömäinen joustava toiminta, kustannusten läpinäkyvyys ja liiketoimintaosaamisen korostaminen. Muun muassa johtokunnan jäsenten valinnassa piti korostua asiantuntijuus poliittisen edustavuuden sijaan.

Keskeinen periaate liikelaitoksen toiminnassa on palvelujen tuotteistus. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että liikelaitoksella tulee olla toimiva kustannuslaskenta, josta nähdään selkeästi, paljonko minkäkin palvelun tuottaminen maksaa. Kunnat ostavat liikelaitoskuntayhtymältä näitä palveluja, ja maksavat käytön mukaan. Kustannustietoisuus lisääntyy niin liikelaitoskuntayhtymän henkilökunnan kuin kunnan päättäjien keskuudessa.

Kun liikelaitoskuntayhtymä on toiminut vasta vuoden, sen hallinnossa herätellään keskustelua tuotteistuksen tarpeellisuudesta. Esitetään, että kustannukset voitaisiin jakaa periaatteella euroa/asukas. Jos näin meneteltäisiin, puututtaisiin aivan keskeiseen yhdessä sovittuun periaatteeseen. Hylättäisiin tavoitteet kustannusten läpinäkyvyydestä ja kustannustietoisuuden lisäämisestä. Vaikka tuotteistus on työläs tehtävä, se tulee ripeällä aikataululla valmistella, jotta saamme jotain tolkkua syntyvistä kustannuksista.

torstaina, maaliskuuta 25, 2010

Remonttirahoitusta

Koulukeskuksen peruskorjaus on suunnitteilla, ja sen toteutus herättää keskustelua päättäjissä. Remontoituun kouluun on tarkoitus tulla tilaa 600 oppilaalle ekaluokkalaisista aina lukiolaisiin. Kerrosalaa hankkeella 8.710 m2. Kustannusarvio kalusteineen on hulppeat 11,4 miljoonaa euroa. Remontti on sen verran raskas, että kustannusarviossa pysyminen on haasteellista.

Hanke on jaettu kahteen osaan. Ensin laitettaisiin kuntoon nykyisen Yhteiskoulun osuus. Siihen pitäisi riittää 7,3 miljoonaa euroa. Sen jälkeen olisi vuorossa nykyinen lukion rakennnus, jonka kunnostuksen on arvioitu puolestaan maksavan noin 3,3 miljoonaa euroa. Kaluston osuus näihin molempiin olisi vajaat 0,8 miljoonaa euroa.

Valtiovalta on alustavasti ilmoittanut, että saisimme hankkeeseen valtionosuutta jo vuonna 2010. Lopullisen päätöksen tästä pitäisi tulla aivan lähiaikoina. Ongelma kannaltamme on se, että valtio ottaa tuolla päätöksellä kantaa vasta ensimmäisen vaiheen remppaan eli Yhteiskoulun osaan. Ja tämänkin valtio on jakanut kahtia, eli aloitus- ja jatkovaiheeseen. Meni mutkikkaaksi: Mutta valtio on siis myöntämässä Yhteiskoulun osuuden alkuvaiheeseen valtionosuutta 1,2 miljoonaa euroa. Mahdollisesta jatkorahoituksesta se päättää myöhemmin.

1,2 miljoonaa euroa on iso raha. Ja on hyvä saavutus, että saamme hankkeen näin nopealla aikataululla valtionrahoituksen piiriin. Mutta kuitenkin 1,2 miljoonaa on vain käsiraha, kun sitä verrataan hankkeen kokonaiskustannusarvioon.

Menettelemme asiassa näin: Odottelemme lopullisen päätöksen tästä ensi vaiheen rahoituksesta. Käymme sen jälkeen keskustelut valtionosuusviranomaisen kanssa jatkorahoituksen todennäköisyydestä. Tämän jälkeen laaditaan hankesuunnitelma, joka sisältää myös suunnitelman, mistä rahat remonttiin. Rakentamisesta päättää kunnanvaltuusto näiden tietojen pohjalta.

keskiviikkona, maaliskuuta 24, 2010

Dementiakoti

Mervi Latomäki, Eila Runsala, Riikka Jokinen ja Pirkko Heikkilä ovat selvittäneet palvelutarpeita vanhustenhuollossa Suupohjassa. Lainaan muutamaa mielenkiintoista lukua Teuvan näkökulmasta.

Valtakunnallinen ikäihmisten palveluja koskeva laatusuositus toteaa mm. että vuoteen 2012 mennessä 75 vuotta täyttäneistä henkilöistä 91 - 92 % asuu kotona itsenäisesti tai tarkoituksenmukaisten palvelujen turvin. 13 - 14 % tästä ikäluokasta saa säännöllistä kotihoitoa. 5 - 6 % saa omaishoidon tukea. 5 - 6 % on tehostetun palveluasumisen piirissä (ympärivuorokautiset palvelut). 3 % on hoidossa vanhainkodeissa tai pitkäaikaisessa hoidossa terveyskeskusten vuodeosastoilla.

Viime vuoden lopussa teuvalaisista 75 vuotta täyttäneistä henkilöistä 94 % asui kotona, tehostetun palveluasumisen piirissä ei ollut yksikään vanhus, ja pitkäaikaisessa laitoshoidossa oli 6,3 % vanhuksista. Vuoden vaihteen jälkeen on valmistunut Mikevan uusi palvelukoti, josta kunta ostaa 10 tehostetun palveluasumisen paikkaa.

Dementian esiintyvyys on tilastollisesti aika hyvin ennakoitavissa. Tilastollisesti arvioiden Teuvalla on tällä hetkellä noin 180 vanhusta, jotka sairastavat keskivaikeaa tai vaikeaa dementiaa. 15 vuodessa tuon luvun arvioidaan nousevan noin 220:een. Keskivaikeaa tai vaikeaa dementiaa sairastavista hoidetaan yleensä noin 50 - 60 % ympärivuorokautisessa hoidossa. Tällä hetkellä Teuvalla on vain 9 dementialaitospaikkaa Henriikkakodissa.

Luvut ovat ainakin suuntaa antavia. Tarvitsemme jatkossa lisää tehostetun palveluasumisen paikkoja ja dementikkojen hoitoon erikoistuvan yksikön. Samalla vuodeosaston ja Henriikkakodin laitospaikkojen määrää tulee vähentää.

Dementiakoti on Teuvalla tarpeen. Sille on myös seudullisesti käyttöä. Hanke on kohtuullisen kiireellinen. Toteutustapa voi olla julkinen tai yksityinen. Sopiva paikka on Lehtiharjun alue.

tiistaina, maaliskuuta 23, 2010

12,9 %

Kunnanvaltuusto keskusteli eilen pitkään ja vilkkaasti aiheesta, joka ei ollut edes esityslistalla. Ei silti ihme. Kyse oli Suupohjan peruspalveluliikelaitoskuntayhtymän tilinpäätöksestä. Teuvan osalta sosiaali- ja terveystoimen menot kasvoivat vuoden 2008 tilinpäätöksestä 12,9 %. Samaan aikaan verotulomme pienenivät 2,6 %. Tämä on yksinkertaista matematiikkaa. Kauan ei voi näin jatkua.

Euroina tuo kasvu on 1.869.000. Summaa voi havainnollistaa sillä, että tuolla rahalla voisi palkata 47 sairaanhoitajaa vuodeksi töihin.

Mistä menojen kasvu sitten johtui? Suuri osa kasvusta aiheutui erikoissairaanhoidon menoista. Siis siitä, kun teuvalaisia on hoidettu keskussairaalassa tai yliopistollisessa sairaalassa. Pienellä väestöpohjalla nämä menot saattavat vuosittain vaihdella paljonkin sen mukaan, mitä satumme sairastamaan. Erikoissairaanhoidon menoihin vaikuttaa olennaisesti myös se, miten lääkäripalvelumme ja erityisesti päivystysvastaanotto toimivat. Jos siellä on puutteita, joutuvat kuntalaiset hakeutumaan hoitoon suoraan keskussairaalan päivystykseen. Myös palvelutarpeet kasvavat, kukaanhan meistä ei oikeasti nuorru. Hoidot erikoissairaanhoidossa kehittyvät, mutta ne ovat usein entistä kalliimpia. Hoitojaksot lyhenevät, jolloin sairaalat ehtivät hoitaa entistä useampia potilaita. Viime vuoden osalle osui myös kuntapuolella palkankorotuksia, jotka noissa kasvuluvuissa näkyvät. Liikelaitoskuntayhtymän seudullinen hallinto maksaa sekin. Ja toiminnan käynnistysvaiheessa tuli hämminkiä, joka näkyy kasvaneina kustannuksina. Liian paljon muutoksia liian lyhyessä ajassa.

tiistaina, maaliskuuta 09, 2010

Terveysrahasto

Pääministeri Matti Vanhanen esitti terveysrahaston perustamista ratkaisuksi terveydenhuoltoa uhkaavaan kustannuskriisiin. Hänen esittämässään mallissa valtion, kuntien ja Kelan terveydenhoitoon käyttämät rahat pantaisiin yhteen. Rahoilla ostettaisiin palvelut sieltä, mistä ne edullisimmin saataisiin.

Ehdotus on radikaali, ja siihen sisältyy monia ratkaisemattomia ongelmia. Monilta tahoilta se on jo ehditty tyrmätä. Kun pääministeri on huolissaan nimenomaan harvaan asuttujen alueiden asukkaiden terveydenhuollon palvelujen turvaamisesta ikärakenteen rankasti muuttuessa, en olisi ajatusta ensimmäisenä alas ampumassa.

Tässähän on toisaalta kyse siitä, että puretaan nykyiset rinnakkaiset rahoitusjärjestelmät, ja rakennetaan uusi, parempi ja yhtenäisempi malli. Nykyisinhän esimerkiksi kunnat ja Kela pyrkivät hallitsemaan vain omia menojaan. Tässä mallissa pyrittäisiin hallitsemaan kokonaisuutta. Toisaalta kyse on yhteisvastuusta. Siitä, että halutaan turvata hyvät palvelut myös kasvukeskusten ulkopuolella.

Tämä on ensimmäinen merkittävä esitys nimenomaan rahoituksen kokonaisvaltaiseksi uudistamiseksi. Mallia kannattaa tutkia ja kehittää.