tiistaina, helmikuuta 23, 2010

Koulujen keittiötoiminta

Koulukeskuksen peruskorjaushanketta suunnitellaan tiiviillä aikataululla. Kunnanhallitus käsitteli eilen luonnospiirustuksia. Tarkoitushan on päästä rakentamaan jo ensi syksynä, mikäli tarkoitukseen haettu valtionosuus saadaan. Tähän suunnitteluun liittyen kunnanhallitus otti myös kantaa koulukeskuksen keittiön mitoitukseen. Äänestyksen tuloksena (6-3) päätettiin, että "koulukeskuksen keittiö suunnitellaan keskuskeittiöksi, jossa on mahdollisuus valmistaa ruoka kaikkiin koulutoimen yksiköihin".

Tällä päätöksellä ei ruokaa vielä kuskata mihinkään suuntaan. Remontin suunnittelussa huomioidaan, että lähtevälle ruoalle on käsittely-, pakkaus- ja varastointitilat varattuna. Mikäli joillekin kyläkouluille tulevaisuudessa nähdään hyväksi kuljettaa ruoka, siitä tehdään aikanaan eri päätökset taloudellisten ja toiminnallisten selvitysten pohjalta.

keskiviikkona, helmikuuta 10, 2010

Haitin hyväksi

Matti Saari on taas pistänyt toimeksi. Ja varsin hyvällä asialla. Ensi viikon perjantaina järjestettävällä kirkkokonsertilla kerätään rahaa Haitin maanjäristyksen uhreille. Kaikki esiintyjät ovat oman kunnan taitajia.

Haitissa asiat ovat todella huonosti. Ennestäänkin hyvin köyhän maan infrastruktuuri on murusina. Kuolonuhreja on nykyarvion mukaan yli 230.000. Loukkaantuneita ja kotinsa menettäneitä on valtaisat määrät. Sadekausi on kohta alkamassa, ja hurrikaanit iskevät usein Haitille loppukesästä. Niinpä ihmisten auttamisella on kiire ja avun tarve valtava.

Haastan teuvalaiset yritykset mukaan keräykseen yrityksen koon ja kassatilanteen mukaisella summalla. Ylitetään tuo Matin viiden tonnin keräystavoite kirkkaasti.

perjantaina, helmikuuta 05, 2010

Risikon malli

Peruspalveluministeri Paula Risikko on esittänyt mallia, jolla terveyspalveluja uudistettaisiin merkittävästi. Risikon mukaan Suomessa voisi olla 40-60 aluetta, jotka järjestäisivät sosiaali- ja terveydenhuollon peruspalvelut ja myös valtaosan erityispalveluista. Vaativa erikoissairaanhoito ja joitakin sosiaalihuollon erityispalveluita keskitettäisiin nykyiselle viidelle erityisvastuualueelle. Järjestelyllä hän haluaisi madaltaa perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon rajaa ja toisaalta lähentää sosiaali- ja terveyspuolen palveluita.

Tällä hetkellä Suomen erikoissairaanhoito on rakennettu 20 sairaanhoitopiirin pohjalle. Rajat noudattelevat lähinnä maakuntarajoja. Eräät sairaanhoitopiirit ovat muuttuneet tai muuttumassa terveyspiireiksi, jotka hoitavat erikoissairaanhoidon lisäksi myös perusterveydenhuollon. Niinpä Risikon esitys on herättänyt hämmennystä ja kysymyksiä. Merkitsisikö uusi malli aluesairaaloiden paluuta? Jäisivätkö nykyisten keskussairaaloiden investoinnit vajaakäytölle? Miten toiminta oikein käytännössä järjestettäisiin?

Hallitusryhmien puheenjohtajat sekä ministerit Risikko, Hyssälä ja Kiviniemi ovat päätyneet kompromissiin, jossa mallia voitaisiin toteuttaa kokeiluluontoisesti. Tämä kuulostaa hyvältä. Kokeilun kautta malli jalostunee, ja siitä saadaan kokemuksia. Voisi olettaa, että kokeilu lähtee liikkeelle niillä seuduilla, joilla on oma aluesairaala käytössään.

torstaina, helmikuuta 04, 2010

Tilaaja

Suupohjan yhteisessä sosiaali- ja terveydenhuollossa sovelletaan tilaaja-tuottaja -mallia. Palvelut tuottaa kuntien yhdessä omistama liikelaitoskuntayhtymä. Palvelut tilaa Kauhajoen kaupungin organisaatioon sijoitettu yhteistoimintalautakunta, jossa jokaisella Suupohjan kunnalla on edustajia.

Tilaajan ja tuottajan roolit ovat vielä hieman hakusessa. Tuntuu, että osittain liikelaitoksen johtokunta ja yhteistoimintalautakunta käsittelevät samoja asioita. Jonkinlaista kissanhännänvetoakin näiden välillä toisinaan ilmenee. Toivottavasti pääsemme taas askeleen eteen päin, kun maanantaina 15.2. molempien tahojen edustajat kokoontuvat yhteiseen seminaariin.

Minusta tilaajan tulisi keskittyä kolmeen keskeiseen asiaan. Kuntalaisten palvelutarpeet on lähtökohta, jota lautakunnan tulisi heijastaa ja viestittää palvelun tuottajalle. Mitä teuvalaiset, isojokiset, karijokiset ja kauhajokiset tarvitsevat, ja mitä he sosiaali- ja terveyspalveluilta odottavat? Ei mikään pieni eikä helppo tehtävä. Toinen keskeinen asia on tieto siitä, miten meidän väestömme voi. Sitä kuvataan monilla hyvinvointi-indikaattoreilla, joita on tilastot väärällään. Tarvitsee vain kerätä ja koota tieto. Ryypätäänkö täällä enemmän kuin muualla Suomessa? Sairastummeko useammin aikuisiän diabetekseen? Esiintyykö alueella enemmän vai vähemmän psyykkisiä sairauksia kuin muualla? Joutuuko suupohjan asukas aikaisemmin työkyvyttömyyseläkkeelle kuin eteläsuomalainen? Tämän tyyppistä konkreettista tietoa väestön hyvinvoinnista ja pahoinvoinnista tarvitsemme tulevaisuuden palvelujen suunnittelun pohjaksi. Kolmas asia, josta yhteistoimintalautakunta joutuu pitämään huolta, on eurot. Paljonko kunnilla on varaa laittaa palveluihin? Tässäkin pitäisi alueella löytää kuntien yhteinen linja, kun yhteisiä palveluja rakennetaan.

Liikelaitoskuntayhtymän tehtävä on tuottaa palvelut. Siihen puoleen ei yhteistoimintalautakunnan tule puuttua. Liikelaitoksen johto miettii vastauksen kysymykseen miten? Miten palvelut tuotetaan, jotta ihmiset ovat tyytyväisiä, tulevat hoidetuiksi ja rahatkin riittävät. Siinä se.