Kuntakeskustelu kulkee osin väärillä raiteilla. Haasteet ovat tulevaisuudessa sellaisia, että uusia keinoja, myös kuntaliitoksia, tarvitaan ehdottomasti. Kyse on lähinnä siitä, miten uudistus toteutetaan.
Nykyisen hallituksen kuntarakenneuudistuksen ydin ei minun ymmärtääkseni ole pienten kuntien niputtaminen. Sekin suunnitelmaan sisältyy, mutta se on oikeastaan sivujuonne. Päätavoite on keskuskaupunkien vahvistaminen. Keskuskaupunkeihin pyritään liittämään niitä ympäröivä maaseutu, lähinnä keskuksen työssäkäyntialue. Meidän maakunnassamme se tarkoittaa Seinäjoen kasvattamista ainakin 100.000 asukkaan kaupungiksi. Vahvoille keskuskaupungeille voidaan sitten siirtää laajaa väestöpohjaa edellyttävät palvelut. Näitä voisivat olla esimerkiksi aluekehitystehtävät, erikoissairaanhoito, pelastustoimi (siellä, missä näin ei ole jo tehty) ja toisen asteen koulutus. Tällöin historian hämärään painuisi suuri määrä isoja kuntayhtymiä. Jäljelle jäävät maakuntien reuna-alueet liitettäisiin sitten aika lailla nykyisten yhteistoiminta-alueiden pohjalta muodostuviksi kunniksi. Niiden asema olisi kuitenkin olla toisen luokan torppareita, jotka ostavat ison osan palveluista keskuskaupungeilta.
Uskon, että tähän suuntaan on pyrkimys. Lopputulos ei ehkä ole aivan tämännäköinen, poliittisessa prosessissa tehdään aina kompromisseja. Tällainen lopputulos asettaisi kuitenkin maakunnan keskuksissa ja maakunnan reuna-alueilla asuvat hyvin epätasa-arvoiseen asemaan keskenään. Toivon siis olevani väärässä.
Julkisuudessa jo esiintyneitä kuntakarttoja on tulkittu väärin. Niissä on esitetty tilastollisia työssäkäyntialueita. Osaltaan ne ovat pohjana, kun valtiovarainministeriössä ryhdytään tekemään esitystä uudesta kuntarakenteesta, mutta esitystä ei tehdä yksinomaan työssäkäynnin pohjalta. Kauhajoki, Karijoki, Isojoki, Teuva ja Kristiinankaupunki eivät muodosta yhteistä työssäkäyntialuetta eivätkä kuulu mihinkään työssäkäyntialueeseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti