Hyvä vai huono juttu?

Se sote siis kaatui. Niin kuin monet jo pitkään povasivat. Vaan oliko kaatuminen hyvä vai huono asia? Noin niin kuin Teuvan kannalta.

Vaikea sanoa. Itse asiassa hyvin vaikea. Emme oikein tiedä, mitä siitä olisi lopulta tullut, millaiseksi toimeenpano olisi muotoutunut. Emmekä tiedä sitäkään, millainen on tulevaisuus soten kaaduttua. Uudistamisen tarve ei ole kadonnut.

Kaatuneessa sote-uudistuksessa kustannusvastuu olisi siirtynyt pois kunnilta. Uudistus olisi tehty toteutushetkellä kustannusneutraalisti. Sote-menoja vastaava määrä olisi leikattu kunkin kunnan valtionosuuksista ja verotuloista. Väen ikääntyessä sote-menot kuitenkin vääjäämättä kasvavat. Tämä kulujen kasvupaine olisi jäänyt kunnilta pois.

Kuntalaiset olisivat saaneet vapauden valita palvelujensa tuottajan. Etäällä maalikylistä valinnanvapaus olisi voinut jäädä teoreettiseksi. Kuinka hyvin hoivajätit olisivat oman osuutensa hoitaneet? Olisivatko ne päässeet kuorimaan kermaa tulostensa paisuttamiseksi, ja olisivatko 3 miljardin säästötavoitteet jääneet sen myötä saavuttamatta?

Uudistus olisi ollut massiivinen. Näkemättä nyt jäi miten onnistuneesti muutos olisi onnistuttu viemään läpi. Ilman kipua, sähläystä ja säätämistä se ei olisi mennyt, mutta kuinka paljon korjausliikkeitä olisi tarvittu, ei ole tiedossa. Jos katsotaan huomattavasti paljon pienempiä muutosprojekteja, kuten toimeentulotuen siirto Kelalle, niin hiukan hirvittää.

Uudistuksen epäonnistuminen jätti pintaan epävarmuuden tulevasta ja turhauman ainakin osittain hukkaan menneestä työstä.

Uudistustarpeistaa huolimatta Suomessa on toimiva sosiaali- ja terveydenhuolto. Vaikka uudistus kaatua romahti, palvelut toimivat käytännön tasolla entiseen tapaan. Kenenkään hoitoa tai apua tarvitsevan ei tarvitse sen suhteen olla huolissaan. Terkkarit ovat auki ja sairaalat toimivat.