Hyvinvointialueiden muodostaminen on tuonut maakunnalliseen päätöksentekoon uusia ulottuvuuksia. Samat henkilöt toimivat - eivät vain eri päätöksentekotasoilla - vaan yhteiskunnan eri organisaatioissa. On varmasti oma etunsakin, että kuntien johtavat luottamushenkilöt löytyvät myös aluevaltuustosta ja aluehallituksesta, mutta syntyy myös etujen ristiriitoja. Konkreettisia tilanteita syntyy, kun päätetään kuntien ja hyvinvointialueen välisistä vuokrasopimuksista, sovitaan kuntien ja hyvinvointialueiden välisestä työnjaosta tai päätetään hyvinvointialueen palveluverkosta. Luonnollisesti tällöin noudatetaan lainsäädännössä asetettuja esteellisyyssäännöksiä.
Vertailuna voisi vaikkapa nostaa esille, että kunnanhallitukseen ei ole vaalikelpoinen henkilö, joka on johtavassa tai vastuullísessa asemassa liiketoimintaa harjoittavassa yhteisössä, jos kyseessä on sellainen yhteisö, jolle kunnanhallituksessa tavanomaisesti käsiteltävien asioiden ratkaisu on omiaan tuottamaan olennaista hyötyä tai vahinkoa.
Myöskin hyvinvointialueen henkilöstön asema hyvinvointialueen päättävissä elimissä, on herättänyt pohdintoja. Voiko olla luottamushenkilönä tekemässä päätöksiä oman työmaansa asioista?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti