Maan hallitus esittää julkisiin hankintoihin merkittävää muutosta. Kyse on sidosyksikkösäätelyn tiukentamisesta.
Sidosyksikkö on kunnan oman toiminnan järjestämisen tapa. Sidosyksikkö on erillinen ja päätöksenteon kannalta itsenäinen yksikkö, usein osakeyhtiö, jonka kunta omistaa kokonaan tai osittain. Nykysääntelyn mukaan omistusosuudelle ei ole asetettu vähimmäisrajaa.
Sidosyksiköltä tehdyt hankinnat eivät kuulu hankintalain piiriin. Ne eivät siten ole ”hankintaa”, vaan toiminnan järjestämistä.
Ratkaisevaa sen arvioinnissa, onko kyseessä sidosyksikkö vai ei, on kunnan yksikköön käyttämä määräysvalta. Määräysvaltakriteerin täyttymiseksi kunnan tulee käyttää yksikköön vastaavaa määräysvaltaa kuin omiin toimipaikkoihinsa. Määräysvallan tulee ilmetä muodollisesti (esimerkiksi yhtiön perustamisasiakirjoissa) sekä toiminnallisesti (kunnan tulee myös käyttää omaamaansa määräysvaltaa). Määräysvallan täyttymiseksi kunnan tulee kyetä vaikuttamaan ratkaisevasti sidosyksikön strategisiin tavoitteisiin ja tärkeisiin päätöksiin.
Sidosyksikköaseman kannalta on olennaista myös, että sidosyksikön toiminta kohdistuu omistajiinsa (määräysvallan käyttäjiin). Siten sidosyksikkö ei voi myydä tuotteitaan muille kuin omistajille kuin rajatusti, eikä toimia markkinoilla. Sidosyksikköä ei myöskään voi omistaa muut kuin julkiset tahot, joten yksityinen omistus ei ole sidosyksiköissä sallittu.
Viime vuosina Suomeen on perustettu paljon tällaisia kuntien omistamia yhtiöitä. Niitä on perustettu myös yhdessä hyvinvointialueiden kanssa. Yhtiöissä saattaa olla suuri määrä omistajia ja yksittäisen kunnan omistusosuus saattaa olla vaikkapa vain yhden prosentin luokkaa.
Pelin selkeyttämiseksi ollaan esittämässä, että ollakseen sidosyksikkö, kunkin omistajan pitäisi omistaa vähintään 10 % yhtiöstä. Tavoitteena on, että näitä toimintoja saadaan kilpailluille markkinoille. Kuntaliitto ja monet kunnat vastustavat esitystä.
On totta, että uusi sääntely aiheuttaisi kunnissa suuriakin ongelmia. Silti näen, että sidosyksikkösääntelyä on tarpeen tiukentaa. Markkinoilla toimivat yritykset ovat toiminnassaan tehokkaampia kuin kunnat tai niiden suojatut yhtiöt. 10 %:n omistusraja on ehkä kaavamainen, mutta onko parempi että säätely on epämääräistä ja tulkinnanvaraista?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti