Hyvinvointialueiden liikkumavara on olematon. Rahoitus tulee valtiolta, alijäämät tulee kattaa tiukassa aikataulussa, palvelut on pitkälti määritelty lainsäädännöllä ja lainanottoonkin pitää saada ministeriöltä lupa. Hyvinvointialue ei ole valtion toimintaa, mutta on tiukasti valtion normittamaa. Itsehallinnollinen asema on hyvin näennäinen.
Hyvinvointialueiden tulisi saada verotusoikeus. Osa toiminnan rahoituksesta katettaisiin alueverolla ja osa valtionosuuksin. Näin hyvinvointialueet voisivat toimia omavastuisemmin. Valtionosuus edelleen tasaisi hyvinvointialueiden välisiä sairastavuus- ja kustannusrakenne-eroja. Tämä malli oikein toteutettuna kannustaisi nykymallia paremmin kustannustehokkaaseen toimintaan.
Kun hyvinvointialueet perustettiin, kuntien veroprosenteista leikattiin 12,64 prosenttiyksikköä. Verotuksen rakenne muuttui. Tuo leikattu summa kerätään nyt valtion tuloverolla. Sen osalta siirryttiin tasaverosta progressiiviseen veroon. Muutosta pyrittiin loiventamaan tuloverotaulukoita säätämällä. Silti siirtymää progression suuntaan tapahtui. Olisi vain tervettä, jos osa tästä palautettaisiin tasaveroksi alueveron muodossa.
Uudistus tulisi toteuttaa siten, että kokonaisveroaste ei pääsisi kasvamaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti