Tilinpäätös 2024

 Ensi maanantaina kunnanhallitus saa käsiteltäväkseen viime vuoden tilinpäätöksen. Tulos on hyvä, melkein 2,8 miljoonaa euroa ylijäämäinen. Tämä siitä huolimatta, että toimintakulut ylittyivät 0,9 miljoonalla. Toimintatuotot ylittyivät 0,3 miljoonaa talousarvioon arvioidusta. Verotuloja saatiin 0,9 miljoonaa ennakoitua enemmän. Valtionosuuksien määrä oli aika lailla arvioidun mukainen. Taseessa on nyt kertynyttä ylijäämää hieman yli 10 miljoonaa. Se on hyvä puskuri tulevien vuosien varalle.

Vuoden aikana rahavarat kasvoivat 2,2 miljoonaa. Vuoden päättyessä niitä oli 7,6 miljoonaa. Pitkäaikaisten lainojen määrä väheni 2,0 miljoonaa ja oli vuoden lopussa 7,4 miljoonaa.

Kuntakonsernin (kunta + sen omistamat yhtiöt) tulos oli 3,2 miljoonaa ylijäämäinen. Pitkäaikaista lainaa konsernilla oli 9,0 miljoonaa.

Väestökehitys

 Suomessa pitää saada syntyvyys nousuun. Siihen nähden, miten merkittävästä asiasta on kyse, tästä puhutaan kovin vähän. Tai puhutaan ongelmana, mutta ratkaisuehdotuksia näkee kovin vähän. Ehkä ajatellaan, että siihen ei voi vaikuttaa.

En ole esittämässä ”synnytystalkoita”. Tuo muutaman vuoden takainen avaus ei ollut kovin onnistunut. Jokainen perhe tekee omat ratkaisunsa omista lähtökohdistaan. Niitä on hyvä kunnioittaa. Ja muistaa myös se, että lapsettomuus ei aina ole oma valinta.

Uskon kuitenkin, että olosuhteisiin ja ilmapiiriin voimme vaikuttaa paljonkin. Tässä maassa tutkitaan paljon vähemmänkin merkityksellisiä asioita, joten tutkimustuloksia on varmasti olemassa. Myös kokemuksia muista yhteiskunnista on käytettävissä. Yksi ainut asia ei tilannetta korjaa, vaan tarvitaan laaja ohjelma. Arvostus, asenteet, taloudellinen tuki, tulevaisuuteen luottava ilmapiiri.

Hyvinvointialueet ja arviointimenettely

 Hyvinvointialueet ovat tiukkojen talouden tasapainotusvelvoitteiden kohteina. Vuoden 2026 aikana tulee kertyneet alijäämät olla katettuina. Hyvinvointialueilla on nyt menossa kolmas toimintavuosi. Kaksi ensimmäistä toimintavuotta useimmat hyvinvointialueet ovat tehneet alijäämäisiä tilinpäätöksiä. Useilla alueilla kuluvana vuonna odotetaan jo selkeää käännettä parempaan.

Urakka näyttää silti toivottomalta. Kertyneiden alijäämien kuittaaminen jäljellä olevan ajan kuluessa raunioittaa ja keskittää tärkeitä peruspalveluja. Otetaanpa ajatusleikki. Jos jokin hyvinvointialue on tehnyt vuonna 2023 vaikkapa 70 miljoonaa alijäämää, ja 50 miljoonaa viime vuonna ja vaikkapa enää 20 miljoonaa tänä vuonna, pitäisi ensi vuonna ylijäämää saada muodostettua hurjat 140 miljoonaa. Oletetaan edelleen, että ensi vuonna hyvinvointialue kääntää tuloksensa 50 miljoonaa ylijäämäiseksi. Mitä tapahtuu? Hyvinvointialue joutuu valtiovarainministeriön arviointimenettelyyn. Tämä tapahtunee joskus tilinpäätösten valmistuttua keväällä tai alkukesällä 2027. Arviointimenettelyssä pyritään laatimaan suunnitelma alijäämien kattamiseksi. Valtiovarainministeriöllä tuskin on substanssiosaamista sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujen tehokkaaseen järjestämiseen. Hyvinvointialue joutuu tekemään suunnitelmat säästöistä itse, mutta ministeriön antamissa kehyksissä. Kuvitteellisen hyvinvointialueemme talous kuitenkin on jo vuositasolla selkeästi ylijäämäinen. Valtiovarainministeriön kanssa siis keskustellaan lähinnä aikataulusta, jolla jo kertyneet alijäämät on järkevää kattaa.

Säästöjä ja alijäämien kattamista ei siis pääse karkuun. Toisaalta arvointimenettelyyn joutuminen ei välttämättä tarkoita alueen kannalta suurta onnettomuutta. Ja arvointimenettelyyn voi joutua sitäkin kautta, että alue ei tarjoa asukkailleen riittäviä palveluja

1 + 7

 Hyvinvointialueet ovat kovassa paineessa ja etsivät toiminnastaan säästöjä, joita voidaan toteuttaa lyhyellä aikavälillä. Tämä siksi, että kertyneet alijäämät tulee kattaa jo vuonna 2026. Ei siis riitä, että toiminta saadaan ylijäämäiseksi, vaan sen pitää olla niin ylijäämäistä, että aiemmat miinukset tulevat kuitatuiksi. Pitkäjänteisen kehittämisen kannalta tämä ei kuulosta kovin järkevältä, mutta tähän hyvinvointialueiden päättäjät eivät voi vaikuttaa.

Kun Etelä-Pohjanmaalle valmisteltiin hyvinvointialuetta, palveluverkko oli keskeinen kiistakapula. Vaikka puolueet ennen vaaleja kovasti lupailivat, että jokaisessa kunnassa tulee olla sote-keskus, oli tiedossa että rahat eivät tähän riitä. Alueellamme hyväksyttiin ns. 1 + 7 -malli. Eli sote-keskus olisi Seinäjoen lisäksi seitsemässä seutukunnassa. Malli oli poliittinen päätös, ratkaisu josta oli mahdollista löytää yhteinen näkemys.

Tuon päätöksen jälkeen moni asia on muuttunut. Erityisesti rahoituksen riittämättömyys koettelee alueita. Uusia tapoja tuottaa palveluja kehitetään. Yhä useammin ne ovat kiinteistä toimipisteistä riippumattomia. Malli ei enää ole niinkään ratkaisu vaan enemmänkin ongelma.

Mitä tilalle? Se onkin vaikeampi kysymys. Voitaisiinko kuntarajat kokonaan unohtaa? Voitaisiinko kukin palvelu tarjota alueen asukkaiden tarpeista johdetulla konseptilla? Voitaisiinko yhteistyötä tehdä joustavasti kuntien, yritysten ja kolmannen sektorin toimijoiden kanssa kunkin alueen lähtökohdista?