Ajattelin, että minunkin blogissani pitäisi tällainen muotisana vilahtaa. Eipä minulla siihen järisyttävää kannanottoa ole, talousoppineet osaavat siitä enemmän kertoa. Säätytalolla siitä kovasti neuvotellaan. Enpä silti usko sen neuvottelemalla pienenevän.
Julkisuudessa olleiden tietojen mukaan kunnat olisivat saamassa lisää tehtäviä mm. nuorten ja pitkäaikaistyöttömien työllistämisessä. Asia on hyvä ja kannatettava. Mutta samaan aikaan on ollut esillä myös arvailuja mittavista kuntien valtionosuuksien leikkauksista sekä yhteisövero-osuuden pienentämisestä tuohon otsikon termiin viitaten. Nämä asiat sopivat yhteen aika huonosti.
Jos kuntien tuloja leikataan, kunnat tietysti pyrkivät edelleen tehostamaan toimintaansa. Löysät pois, eihän siinä mitään. Julkisia varoja tulee käyttää mahdollisimman viisaasti ja vastuullisesti. Kuntien suuret menot ovat kuitenkin tärkeimmissä peruspalveluissa, joten nopea sopeutustarve kirpaisee juuri niitä.
Kuntien oikeasta määrästä käydään uuvuttavaa eipäs-juupas -keskustelua. Nythän niitä on tehtyjen kuntaliitosten jälkeen 336. Joidenkin mielestä niitä pitäisi olla 200, toisten mielestä 100, joillekin riittäisi 20. Nykyisten lakien voimassa ollessa kuntaliitos aiheuttaa välittömästi lisäkustannuksia, koska henkilöstöä ei voida viiteen vuoteen vähentää, ja palkat on harmonisoitava (samasta työstä sama palkka, kenenkään palkka ei saa laskea). Pitemmällä aikavälillä olennaisia säästöjä saadaan toimintoja keskittämällä. Käytännössä se tarkoittaa, että liitoskunnasta lakkaavat esim. terveyskeskus, lukio, yläaste ja kyläkoulut. Kuntaliitoksista tehtyjen tutkimusten mukaan juuri nämä palvelut ovat ensimmäisenä olleet liipasimella.
Odottelemme uutisia Säätytalolta...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti