Sosiaali- ja terveydenhuolto on kriisissä. Uudet hyvinvointialueet yrittävät epätoivoisesti löytää säästöjä taloutensa tasapainottamiseksi. Kun yhdistetään iso määrä organisaatioita, syntyy toimintojen yhdenmukaistamisesta aina lisäkustannuksia. Myös johtaminen hakee jonkin aikaa uusia uomiaan. Korona-ajalta on edelleen hoitovelkaa. Ja monet kunnat lisäsivät sote-menojaan ennen uudistusta. 2023 inflaatio laukkasi ja palkat nousivat. Myös työvoimasta on huutava pula. Yhtälö ei siis ole helppo.
Hyvinvointialueilla on kuitenkin paljon mahdollisuuksia tehostaa toimintaansa. Myös sote-palveluissa on saavutettavissa mittakaavaetuja. Tietotekniikkaa voidaan hyödyntää. Yksityisten toimijoiden kanssa voidaan tehdä laajaa yhteistyötä. Vaikutukset talouteen kertyvät kuitenkin hitaasti.
Säästökohteita valitessa voidaan tehdä myös pahoja virheitä. Kovin lyhytnäköisiltä mielestäni näyttävät heikennykset perusterveydenhuoltoon. Ja täysin vastakkaisilta sote-uudistuksen tavoitteiden kannalta. Kun esimerkiksi ns. kiirevastaanotot keskitetään maakuntakeskukseen, voivat vaikutukset väestön terveydentilaan olla merkittävät. Sillä on myös suuri vaikutus väestön kokemaan turvallisuuteen ja alueiden elinvoimaan. Pikaiset säästöt kostautuvat myös ronskisti kasvavina kustannuksina tulevina vuosina.
