tiistaina, syyskuuta 30, 2014

Valtuustoseminaari

Valtuusto sai tänään tuoretta tietoa kunnan taloudellisesta tilasta. Työryhmissä mietittiin taloussuunnittelun reunaehtoja. Kolmen säästöpaketin, lomautusten ja irtisanomisten jälkeenkin tulevaisuus näyttää haasteelliselta.

Työryhmät olivat varsin yksimielisiä siitä, että veroprosenttia ei enää ole varaa korottaa. Sen sijaan kiinteistöveron nostoa osa päättäjistä on valmis harkitsemaan. Lainsäädännöllähän ollaan kiinteistöveroprosenttien ala- ja ylärajoja nostamassa. Menosäästöjä tulee edelleen etsiä, samoin uusia palvelujen järjestämistapoja, mutta kuntalaisten peruspalveluista tulee pitää huolta. Kunta ei saa säästää itseään hengiltä, näin parissa puheenvuorossa todettiin. Kunnan velkaantuminen tulee katkaista, kun isot investoinnit on tehty. Alijäämien kattamisesta tulee laatia pitkän aikavälin suunnitelma.

torstaina, syyskuuta 11, 2014

Hiljaisuus

Teuvan kunnanvaltuustolle tarjoutui maanantai-iltana hyvä tilaisuus käydä keskustelua kuntarakenteesta. Esityslistallahan oli kunnanhallituksen ilmoitus siitä, että yhdessä Kurikan edustajien kanssa on todettu, että muuttuneessa tilanteessa kuntarakenneselvitys Kurikan kaupungin kanssa ei ole enää ajankohtainen. Toivoin valtuustolta lähetekeskustelua siitä, miten tästä eteenpäin menetellään. Valtuustossa keskustelua ei oikein syntynyt. Joskus hiljaisuuskin on viesti. Käsittääkseni Teuvan päättäjillä ei tällä hetkellä ole isoja valmiuksia uusiin kuntarakenneselvityksiin. Vallalla on tahto jatkaa itsenäisenä, vaikka se johtaisi kipeisiinkin ratkaisuihin.

maanantaina, syyskuuta 08, 2014

Monituottajamalli

Etelä-Pohjanmaalla on valmisteltu niin sanottua maakunnallista sote-ratkaisua. Tarkoitus oli, että yksi maakunnallinen toimija jatkossa järjestäisi ja tuottaisi koko maakunnan sosiaali- ja terveydenhuollon palvelut. Kaikki eduskuntapuolueet yhdessä keväällä kuitenkin sopivat, että Suomeen tulee vain viisi sote-aluetta, jotka vastaavat palvelujen järjestämisestä. Järjestäminen erotetaan tuottamisesta, ja nämä sote-alueet ostavat tarvittavat palvelut tietyt kriteerit täyttäviltä tuottajilta.

Huomio on nyt kiinnittynyt siihen, ketkä olisivat näitä tuottajia. Lakiluonnoksessa on asetettu tuottajille kriteerejä, joiden tulkinnasta on erilaisia näkemyksiä. Tulinnat vaihtelevat mm. siitä, tuleeko tuottajan pystyä tuottamaan myös erikoissairaanhoidon palvelut. Selvää kuitenkin lienee, että tuottajia olisi jatkossa huomattavasti nykyistä vähemmän.

Uudessa tilanteessa osa Etelä-Pohjanmaan kunnista haluaisi jatkaa maakunnallisen mallin valmistelua. Sen mukaan maakunnassa olisi siis vain yksi palvelujen tuottaja, joka mitä todennäköisimmin olisi perustettava kuntayhtymä. Seinäjoen kaupunki on ilmoittanut, että se kannattaa monituottajamallia, jossa Seinäjoen kaupunki on yksi tuottaja, maakunnan länsiosissa on yksi tuottaja, itäosissa niin ikään yksi, ja erikoissairaanhoidosta vastaa sitten myös yksi tuottaja. Näin tuottajia olisi maakunnan alueella neljä kappaletta.

Seinäjoen asenne on aiheuttanut nurinaa. Tietenkään Seinäjoki ei voi asiaa yksin päättää, mutta eihän ylivoimaisesti suurimman kunnan näkemystä voi olankohautuksella ohittaakaan. Järkevää lienee nyt valmistella kahta vaihtoehtoa. Yhden tuottajan mallia ja neljän tuottajan mallia. Molemmista kannattaa huolella selvittää vahvuudet ja heikkoudet. Voisiko monituottajamalli turvata lähipalvelut yhtä isoa toimijaa paremmin? Säilyisikö päätösvalta palveluista paremmin alueilla? Olisiko siitä etua, että järjestelmän ehkä parhaiten toimiva osuus eli sairaanhoitopiiri jatkaisi uudella nimellä, mutta koko lailla entisin toimivin järjestelyin?

maanantaina, syyskuuta 01, 2014

Takkuaa

Hallitus on luvannut karsia kuntien tehtäviä miljardin euron edestä. Lupausta on yritetty lunastaa useampaan kertaan. Ministeriöt ovat kovin heikosti löytäneet karsittavaa. Myöskään hallituksen budjettiriihessä ei tavoitteeseen päästy.

Asialla voisi ilkkua, mutta totuus on, että tehtävä on varsin vaikea. Joitakin pieniä yksittäisiä tehtäviä on helpostikin löydettävissä, mutta niiden taloudellinen merkitys on lopulta marginaalinen. Kun taas ryhdytään etsimään satojen miljoonien kustannuksia, huomataan että kyseiset palvelut ovat aina jollekin asiakasryhmälle hyvin tärkeitä, osa elintärkeitä. Niinpä äkkipikaisissa menoleikkauksissa euron suutari voi tehdä viiden euron vahingon.