tiistaina, joulukuuta 02, 2014

Mitoitukset

Säätäessään vanhuspalvelulakia eduskunta päätti, että henkilöstömitoituksia ei oteta lakiin, mutta mikäli Suomesta vuoden kuluttua lain voimaan tulosta löytyy yksikin vanhusten hoivayksikkö, joka ei mitoitussuositusta noudata, asia sitten kirjataan lakiin. Hieman erikoista lainsäädäntöä, sanoisin. Vaan poliittiset kompromissit ovat joskus erikoisia.


Kun vuosi on kulunut, suosituksesta tinkineitä hoitolaitoksia on pari sataa, vaikkakin määrä on pienenemässä. Niinpä suositus muuttunee lain kirjaimeksi.


Tarvitaanko tällaisia määräyksiä? Kieltämättä kyseessä on kaavamainen tapa säätää palvelun laatua. Hoivan laatu ei aina lisäänny henkilöstön määrän lisäämisen myötä. Kuitenkin jossain kohtaa tulee vastaan se tilanne, että kun väkeä vähennetään, hoivan laatu ja inhimillisyys kärsivät. Siksi uskon, että jonkinlaiset rajat tarvitaan.


Tärkeää on kuitenkin, että hoivayksiköitten henkilöstömitoitusten lisäksi huolehdittaisiin myös kotiin annettavien palvelujen laadusta ja riittävyydestä.

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Kyllä määräys pitää lakiin kirjata, mikäli päättäjien tahto ei muuten riitä pitämään huolta vanhuksista. On häpeällistä säästää vanhusten hyvinvoinnista ja samalla kuormittaa kohtuuttomalla työtaakalla niitä ihmisiä, jotka tekevät arvokasta työtä vanhusten hyväksi. Jokaisen päättäjän kunnia-asiana tulisi olla inhimillisen vanhuuden turvaaminen jokaiselle ihmiselle. Muistakaa, että itsekin olemme joskus vanhoja!

Anonyymi kirjoitti...

Kiitos Veli, totuus on niin, että kotiin annettavat palvelut ei tunne mitoitusta vaan kotihoito aina ottaa kaikki asiakkaat joita sinne tarjotaan, vaikka resussit olisivat mitkä. Pitkässä juoksussa jollei tarpeellisesta henkilöstömäärästä huolehdita niin henkilökunta uupuu ja sairaslomat lisääntyy. Kotihoidon mitoitusta on vaikea määritellä mutta jonkinlaista mitoitusta kuitenkin tarvittaisiin.