Puoliväliriihi

 Hallituksen puoliväliriihi (mielenkiintoinen termi sinänsä) on herättänyt porinaa. Isot veronalennukset taisivat olla suurin yllätys. Kuntapuolella kulmakarvoja on kohoteltu lähinnä kuntien valtionosuusleikkauksen vuoksi. Leikkaus on 75 miljoonaa euroa vuodessa.

Viime vuodet valtio on kohdellut kuntia aika suopeasti. Kuntien tulopohjaa ei ole isosti rapautettu koronasta, Ukrainan sodasta tai pitkästä talouden lamaannuksesta huolimatta. Päinvastoin korona-aikana kunnat saivat mukavasti lisärahoitusta.

Suuressa sote-siirrossa vuoden 2023 alussa kunnat saivat varsin erilaiset lähtökohdat. Parin vuoden menorakenne ratkaisi tulevien vuosien rahoituspohjan. Kun myös kustannustaso pääsi karkaamaan, on monen kunnan tilanne nyt tukala. Ja vääristymät oikaiseva valtionosuusuudistus antaa odottaa itseään. Kun työllisyyspalvelut siirtyivät tämän vuoden alussa kuntien vastuulle, rahoitus alimitoitettiin.

Niinpä jokainen kuntien tulopohjan heikennys on nyt varsinkin osalle kunnista varsin kriittinen. Hallituksen nyt sorvaama valtionosuusleikkaus on kuitenkin varsin maltillinen. Teuvan kunnan osalta se tarkoittanee alle 100 000 euron menetystä.

Paljon merkittävämpää on, miten veronalennukset toteutetaan, ja kompensoidaanko kuntien verotulomenetykset. Joka tapauksessa yhteisöveroprosenttia on tarkoitus kasvun vahvistamiseksi alentaa. Kunnat ovat tässäkin veromuodossa veronsaajina. Onneksi pääministeri kiiruhti vakuuttamaan, että tältä osin kuntien menetykset korvataan.

Työsuhdepolkupyörien veroetu päätettiin poistaa. Voi perustellusti olla vähintään kahta mieltä siitä, tuleeko pyöräilyä tukea verovaroin. Tällainen etu kuitenkin myönnettiin, ja monet työnantajat siihen tarttuivat. Kalliita pyöriä on ostettu, ja maksujärjestelyt ovat sitovia. Nyt sitten kuitenkin pelisäännöt verotuksen osalta yllättäen muuttuvat.

Riihessä pohdittiin myös tuulivoimaloiden sijoittamista asutukseen nähden. Tuloksena oli aika kaavamainen säännös. Tuulivoimalat tulee sijoittaa vähintään kahdeksan kertaa niiden kokonaiskorkeuden etäisyydelle asutuksesta. Käytännössä tämä tarkoittaa noin 2 - 3 kilometriä. Tähän asti rajat on piirretty melumallinnuksilla. On hyvä, että riittävä etäisyys asutukseen pyritään turvaamaan. Mutta voimalat ovat erilaisia, erilaisista turbiineista lähtee erilainen ääni, maaston muodot ja puusto vaikuttavat äänen ja muiden haittojen etenemiseen. Ja kun voimalat viedään kauemmas asutuksesta, tarvitaan pitempiä teitä pidemmälle koskemattomaan luontoon ja pitempiä voimajohtolinjoja. Vaikutukset voivat olla moninaisia ja yllättäviä.

Vaaleista

 Kuntavaalien äänestysprosentti jatkoi laskuaan. Tosin lasku ei ollut iso, ja vielä päästiin selvästi yli 50 %:n. Teuvan äänestysprosentti taas oli mukavasti valtakunnallista suurempi. Silti on syytä seuraavien neljän vuoden aikana miettiä, miten prosentit saataisiin nousuun. Olisiko mahdollisuus halutessaan äänestää pelkästään puoluetta yksi sellainen keino?  Tai paikallisten kansanäänestysten liittäminen vaalin yhteyteen? Ainakin paikallisten keskeisten kysymysten entistä aktiivisempi nosto julkiseen keskusteluun.

Teuvalla ehdokasasettelun pohjalta syntyi mielikuva, että henkilövaihdokset valtuustossa jäisivät vähäisiksi. Äänestäjät olivat toista mieltä. Vielä vahvistamattoman vaalituloksen mukaan kesäkuussa Teuvan valtuustossa aloittaa yhdeksän uutta valtuutettua. Kolmasosa valtuutetuista siis vaihtuu. Se on oikeastaan aika optimaalinen määrä. Se mahdollistaa tietyn jatkuvuuden, mutta mahdollistaa myös uusien näkemysten mukaan tulon päätöksentekoon.

Naisia uuden valtuuston jäsenistä on kymmenen, kun vanhassa valtuustossa heitä oli 12. Muutos ei lukumääräisesti ole iso, mutta askel miesvaltaisempaan suuntaan kuitenkin.

Aluevero?

 Hyvinvointialueiden liikkumavara on olematon. Rahoitus tulee valtiolta, alijäämät tulee kattaa tiukassa aikataulussa, palvelut on pitkälti määritelty lainsäädännöllä ja lainanottoonkin pitää saada ministeriöltä lupa. Hyvinvointialue ei ole valtion toimintaa, mutta on tiukasti valtion normittamaa. Itsehallinnollinen asema on hyvin näennäinen.

Hyvinvointialueiden tulisi saada verotusoikeus. Osa  toiminnan rahoituksesta katettaisiin alueverolla ja osa valtionosuuksin. Näin hyvinvointialueet voisivat toimia omavastuisemmin. Valtionosuus edelleen tasaisi hyvinvointialueiden välisiä sairastavuus- ja kustannusrakenne-eroja. Tämä malli oikein toteutettuna kannustaisi nykymallia paremmin kustannustehokkaaseen toimintaan.

Kun hyvinvointialueet perustettiin, kuntien veroprosenteista leikattiin 12,64 prosenttiyksikköä. Verotuksen rakenne muuttui. Tuo leikattu summa kerätään nyt valtion tuloverolla. Sen osalta siirryttiin tasaverosta progressiiviseen veroon. Muutosta pyrittiin loiventamaan tuloverotaulukoita säätämällä. Silti siirtymää progression suuntaan tapahtui. Olisi vain tervettä, jos osa tästä palautettaisiin tasaveroksi alueveron muodossa.

Uudistus tulisi toteuttaa siten, että kokonaisveroaste ei pääsisi kasvamaan.