tiistaina, elokuuta 15, 2006

Kunta- ja palvelurakenneuudistus

Kesän korvalla kunta- ja palvelurakenneuudistusta valmistellut työryhmä sai lopulta valmiiksi esityksensä puitelaiksi. Esitys on eri poliittisten ryhmien välillä hiottu kompromissi, eikä vastaa kaikkia siihen asetettuja tavoitteita.

Esityksestä löytyy paljon hyvää. Laki on monelta osin väljä, se ei pakota kuntia samaan muottiin, vaan monet asiat jäävät kuntien omaan harkintaan ja alueellisesti yhdessä sovittaviksi. Laki velvoittaa maakuntakeskukset ja niiden lähikunnat suunnitelmalliseen yhteistyöhön. Myös muut kunnat joutuvat miettimään palvelujen järjestämistä yli kuntarajojen, erityisesti perusterveydenhuollossa ja ammatillisessa koulutuksessa. Heikoimmassa taloudellisessa asemassa olevat kunnat joutuvat yhteistyön tai kuntaliitosten kautta järjestämään asiansa kuntoon parissa vuodessa. Kuntien henkilöstön asema on turvattu rakennemyllerryksessä viideksi vuodeksi. Tämä on hyvä, sillä noiden vuosien jälkeen alkavat eläköityvät ikäluokat olla niin suuret, että kunnille tulee joka tapauksessa pikemminkin pulaa työvoimasta.

Sen sijaan puitelakiluonnoksesta ei löydy suoranaisia vastauksia eräisiin varsin polttaviin kysymyksiin: Miten ratkaistaan erikoissairaanhoidon rahoituskriisi? Miten järjestetään maakunnallisten palveluiden tuotanto? Aika lailla auki jää myös palveluiden järjestäminen työssäkäyntialueittain. Selkeää kantaa ei myöskään ole otettu kunnan toimialaan – voisiko osa palveluista kuuluakin valtion järjestämisvastuulle? Mikä on suhtautuminen yksityisiin palvelujen tuottajiin? Miten palvelujen järjestämistapoja tulisi uudistaa, miten teknologiaa hyödyntää?

Siltä osin, kun selkeitä suuntaviivoja ei ole puitelaissa osoitettu, tulee kuntien miettiä vastaukset näihin kysymyksiin keskenään seudullisesti ja maakunnallisesti. Yhtenäiset valtakunnalliset linjaukset olisivat kuitenkin varmasti jäntevöittäneet kuntien suunnittelutyötä.

Ei kommentteja: