Sosiaali- ja terveydenhuollon uudistamisen varjoon ovat jääneet ns. toisen asteen koulutuksen uudistamispyrkimykset. Toisen asteen koulutuksella tarkoitetaan peruskoulun jälkeistä koulutusta, yleensähän vaihtoehtoina nuorella ovat lukio ja ammattioppilaitos. Valmistellulla lainsäädännöllä pyritään isompiin koulutuksen järjestäjiin. Säästöjäkin pitäisi syntyä, valtionosuuksia ollaan voimakkaasti leikkaamassa. Rahoitus muuttuu osin tuloksellisuuteen perustuvaksi.
Lakiesitykset ovat kovin tulkinnanvaraisia. Nyt pitäisi miettiä, millaisia koulutuksenjärjestäjiä pitää muodostaa, jotta niillä olisi edellytys saada koulutuksen järjestämislupa vuoden 2017 alusta eteenpäin. Lain väljät sanamuodot eivät anna selvää vastausta, kuinka laajoja koulutusyhtymiä tulisi rakentaa. Selvää on, että lähivuosina koulutus keskittyy, ja nuoret joutuvat hakemaan koulutuksensa nykyistä kauempaa.
Pienten lukioiden osalta tilanne lienee se, että ainakin aluksi lukioiden hallinto yhdistyy, mutta opetus jatkuu nykyisissä toimipisteissä. Tulevien vuosien säästöt aiheuttavat sitten kyllä karsintapaineita myös toimipisteverkkoon.
Ammatillisen koulutuksen puolella ollaan vahvasti siirtymässä maakunnallisiin koulutuskuntayhtymiin siellä, missä näin ei ole jo koulutusta aiemmin järjestetty.
Tuloksellisuuteen perustuvaan rahoitukseen saattaa sisältyä vaarojakin. Käykö niin, että hyviä tuloksia tekevät oppilaitokset saavat jatkossa enemmän rahaa toimintansa kehittämiseen, ja heikompiin tuloksiin yltäneet vähemmän? Näin koulutus saattaisi polarisoitua. Toiset oppilaitokset olisivat entistä vahvempia, ja toisissa edessä olisi kielteinen kierre.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti