Uusimmasta sote-ratkaisusta on toistaiseksi vaikea sanoa paljon mitään. Se johtuu siitä, että oikeastaan kovin vähän on vasta ratkaistu, ja yksityiskohdat tulevat ratkaisemaan onnistumisen.
Alueiden määrä ei ehkä ole niin keskeinen asia, kuin julkisesta keskustelusta voisi päätellä. Oman alueemme kannalta 18 itsehallintoaluetta ja 15 sote-aluetta on helppo ratkaisu. Olemmehan tehneet valmistelua jo pitkään oman maakunnan kuntien joukolla.
Asiakkaan valinnanvapaus on myönteinen asia. Toteutus tulee kuitenkin olemaan haasteellista, jos pidetään kiinni siitä, että kokonaiskustannukset eivät saa nousta. Yksityisen ja julkisen kilpailu tuo toki tehokkuutta palvelutuotantoon. Mutta jos asiakas voi valita vapaasti yksityisen ja julkisen toimijan välillä samaan hintaan, kukapa enää maksaa yksityislääkärin palkkion omasta pussistaan, niin kuin nyt monet tekevät.
Hallintorakenteesta ei näyttäisi tulevan kovin yksinkertainen. 18 itsehallintoaluetta (maakuntaa), 15 sote-aluetta, 12 täyden palvelun päivystävää sairaalaa, joukko suppeamman tason päivystäviä sairaaloita ja viisi yliopistollista sairaalaa. Silti palveluja järjestävien tahojen määrä tulee rutkasti laskemaan nykyisestä.
Rahoitusmallin rakentaminen on iso urakka sekin. Verojärjestelmämme muuttuu olennaisesti. Kokonaisveroaste ei saisi nousta. Maakuntien tulisi olla myös taloudellisesti mahdollisimman itsenäisiä, ja kuitenkin niiden pitäisi pystyä tarjoamaan samanlaiset palvelut asukkailleen.
Kuntien osalta iso kysymys on, mitä tehdään sote-kiinteistöille. Siirtyvätkö terveyskeskukset, palvelutalot ja keskussairaalat maakuntien omistukseen? Vai jäävätkö ne kuntien murheeksi? Palvelujen keskittyessä jäisi tässä mallissa monelle kunnalle käsiin paljon tyhjiä neliöitä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti