keskiviikkona, maaliskuuta 24, 2010

Dementiakoti

Mervi Latomäki, Eila Runsala, Riikka Jokinen ja Pirkko Heikkilä ovat selvittäneet palvelutarpeita vanhustenhuollossa Suupohjassa. Lainaan muutamaa mielenkiintoista lukua Teuvan näkökulmasta.

Valtakunnallinen ikäihmisten palveluja koskeva laatusuositus toteaa mm. että vuoteen 2012 mennessä 75 vuotta täyttäneistä henkilöistä 91 - 92 % asuu kotona itsenäisesti tai tarkoituksenmukaisten palvelujen turvin. 13 - 14 % tästä ikäluokasta saa säännöllistä kotihoitoa. 5 - 6 % saa omaishoidon tukea. 5 - 6 % on tehostetun palveluasumisen piirissä (ympärivuorokautiset palvelut). 3 % on hoidossa vanhainkodeissa tai pitkäaikaisessa hoidossa terveyskeskusten vuodeosastoilla.

Viime vuoden lopussa teuvalaisista 75 vuotta täyttäneistä henkilöistä 94 % asui kotona, tehostetun palveluasumisen piirissä ei ollut yksikään vanhus, ja pitkäaikaisessa laitoshoidossa oli 6,3 % vanhuksista. Vuoden vaihteen jälkeen on valmistunut Mikevan uusi palvelukoti, josta kunta ostaa 10 tehostetun palveluasumisen paikkaa.

Dementian esiintyvyys on tilastollisesti aika hyvin ennakoitavissa. Tilastollisesti arvioiden Teuvalla on tällä hetkellä noin 180 vanhusta, jotka sairastavat keskivaikeaa tai vaikeaa dementiaa. 15 vuodessa tuon luvun arvioidaan nousevan noin 220:een. Keskivaikeaa tai vaikeaa dementiaa sairastavista hoidetaan yleensä noin 50 - 60 % ympärivuorokautisessa hoidossa. Tällä hetkellä Teuvalla on vain 9 dementialaitospaikkaa Henriikkakodissa.

Luvut ovat ainakin suuntaa antavia. Tarvitsemme jatkossa lisää tehostetun palveluasumisen paikkoja ja dementikkojen hoitoon erikoistuvan yksikön. Samalla vuodeosaston ja Henriikkakodin laitospaikkojen määrää tulee vähentää.

Dementiakoti on Teuvalla tarpeen. Sille on myös seudullisesti käyttöä. Hanke on kohtuullisen kiireellinen. Toteutustapa voi olla julkinen tai yksityinen. Sopiva paikka on Lehtiharjun alue.

4 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Kyllähän olisi aika sitten jo kotihoitoakin kehittää. Nimenomaan terveydenhuollon näkökulmasta. Resursseja henkilöstöllä kyllä olisi, mutta sitä ei vain vieläkään kuulemma hyödynnetä, pysytään tiukasti vanhoissa kaavoissa. Onko syy sitten ylemmässä johdossa, työntekijöissä ja lähiesimiehessä.

Veli Nummela kirjoitti...

Meillä on lähtökohtaisesti hyvä tilanne kotona asumisen suhteen, kun peräti 94 % yli 75-vuotiaista asuu kotona. Mutta se on myös iso haaste. He tarvitsevat kunnon palvelut kotiin, jotta voisivat siellä jatkossakin asua. Kotona annettava hoito on yleensä kustannuksiltaan edullisinta ja yleensä asiakkaallekin mieluisinta.

Anonyymi kirjoitti...

Vanhushuollossa on ongelmana ihan yleisestikin se,että kun hän ei enää pärjää kotonaan yksinasumisessa, hän muuttuu ikäänkuin palloksi jota heitellään paikasta toiseen.
Kaikkia näitä asumismuotoja , olivatpa ne dementia-, palvelu- hoivakoteja tai millä nimikkeillä ovatkaan, tulisi kehittää niin, että vanhus voisi asua siellä muuttonsa jälkeen kuolemaansa saakka. Terveyskeskuten vuodeosastojen ei pitäisi olla kenellekään se viimeinen paikka, niiden tulisi olla vain akuutti ja kuntoutuspotilaille. Vain vaikeasti sairaat ja vaikeahoitoiset vanhukset kuuluvat sinne, ihan niinkuin nuoremmatkin. Useimmat vanhukset kokevat ns. luonnollisen kuoleman, ei siinä tarvita kiidättämistä sairaalapaikalle, koti ja kodinomainen paikka on paraspaikka silloin.
Omassa kodissa asumista tulee tukea mahdollisimman pitkään, että oikea on suunta Teuvallakin. Aina se ei vaan onnistu ja saattohoito vaiheessa se vaatii tietenkin ympärivuorokautista hoivaa, viranomaisilta. Yksinäisiä vanhuksia tai joiden omaiset asuvat kaukana on ja ehkä tulee vain lisääntymään. Omaishoitoon ei pidä asettaa liian suuria toiveita, sen huomaa jo nuorten mielipiteistä vaikkapa nettikeskusteluissa.

Veli Nummela kirjoitti...

Olen aika pitkälle samaa mieltä. Tuo kysymys hoitopaikan pysyvyydestä on aika vaikea. Aina sanotaan, että jokaisen hoivaa tarvitsevan pitäisi olla omaa kuntoaan vastaavassa hoitopaikassa. Jos tätä tiukasti noudatetaan, se paikka aika ajoin vaihtuu. Ja se taas ei vanhuksen henkisen hyvinvoinnin kannalta ole hyvä ratkaisu.

Olen kallistunut sille kannalle, että jos kotonakin voidaan hoitaa varsin erikuntoisia vanhuksia, voidaan näin tehdä myös palvelukodeissa. Eli hoitopaikan tulisi olla mahdollisimman pysyvä ja samalla mahdollisimman kodinomainen.