maanantaina, maaliskuuta 29, 2010

Oikeus valita asuinpaikka

Viime päivinä tiedotusvälineissä on puhuttu laitoshoidossa olevien vanhusten oikeudesta valita asuinpaikkansa. Tähän asti heillä ei ole sitä oikeutta ollut. Sama koskee myös laitoshoidossa olevia vammaisia. Tämä on oikeasti melkoinen puute perusoikeuksissa. Hoitoa tarvitseva vanhus ei voi muuttaa asumaan lähelle omaisiaan. Omaisten asuinpaikanhan usein käytännössä ratkaisee työpaikka.

Syynä tällaiseen rajoitukseen on raha. Eli kotikunnan kuuluu kustantaa vanhuksen hoito. Mikään ei kuitenkaan nykyisinkään estä kotikuntaa toimimasta inhimillisesti ja antamasta maksusitoumusta sille kunnalle, jossa vanhuksen omaiset asuvat. Järjestely ei välttämättä tule edes sen kalliimmaksi kuin hoito vanhuksen kotikunnassa. Näin ei ole vain ollut tapana tehdä...

Onneksi asiaan ollaan kaavailemassa muutosta lainsäädäntöä muuttamalla. Kuntien väliset korvaukset täytyy nykymaailmassa pystyä selvittämään ilman, että asiakkaiden tarvitsee niistä murhetta kantaa.

Vaan, miksi palvelujen saanti ylipäätään yli kuntarajojen on niin vaikeaa? Miksei lasta voi viedä hoitoon työpaikan läheiseen hoitopaikkaan, vaikka se onkin toisessa kunnassa? Miksei lääkärissä voi käydä missä terveyskeskuksessa vain? Miksei hoitoon pääse siihen sairaalaan, joka tuntuu omasta mielestä sopivimmalta? Näihin kysymyksiin ei ole hyviä vastauksia, on vain kokoelma selityksiä atk-järjestelmien yhteensopivuusongelmista ja vaikeuksista kuntien välisessä kustannustenjaossa. Jatkossa asiakkaan valintaa tulee kunnioittaa. Ja tähän suuntaan myös lainsäädäntömme kehittyy.

1 kommentti:

Anonyymi kirjoitti...

Oikeuden valita asuinpaikka pitäisi koskea myös kunnan työntekijöitä. Uskomatonta kyllä, näissä pikkukunnissa ihmisiä valitaan töihin asuinkunnan perusteella. SIIS: ihanvärin ja sukupuolen perusteella ei saa syrjiä, mutta asuinpaikan perusteella syrjiminen on enemmän sääntö kuin poikkeus.