Jyrki Kettunen kirjoittaa Laurea AMK:n CoFiNews -lehdessä uudesta globalisaation näkökulmasta, jota kuvataan termillä "reserved innovation", joka on suomennettu sanoilla "takaperoinen innovaatio". Ajattelun lähtökohta on Intiassa, mutta nyt sen ovat ottaneet strategiaansa monet kansainväliset yritykset. Kehitetään tuotteita ja palveluita, joita myös vähätuloiset pystyvät hankkimaan. Kettunen kirjoittaa, että hieman yllättäen tämä tavoite johtaa kilpailukykyisiin ratkaisuihin myös siellä, missä varallisuus ei ole välitön pullonkaula.
Tunnetuin esimerkki tästä ajattelusta on Tata, tuhannen dollarin hintainen henkilöauto. Sen perusidea oli korvata mopo, jonka kyydissä Intiassa on usein suurikin perhe tavaroineen. Auton osat on standardoitu mahdollisimman halvoiksi, helpoiksi valmistaa ja koota.
Ajattelumallin toinen ulottuvuus on mahdollisimman pitkä käyttöikä. Tuotteen on toimittava sukupolven yli ja oltava helposti korjattavissa. Esim. SKF myy laakereittensa käyttöaikaa, ja tavat tuoda käyttöoikeus omistamisen sijaan saadaan varmaan toimimaan myös kuluttajatuotteissa.
Hmm. Siis tehtäisiinkö vaihteeksi jotakin yksinkertaista, halpaa ja kestävää?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti