Kahdeksan kuukauden vuorotteluvapaajakso on nyt takana, ja tiivis ja työntäyteinen talvikausi edessä. Siltä se ainakin näiden alkupäivien perusteella näyttää. Kirjoittelen näitä blogi-tekstejä taas jatkossa silloin, kun ehdin ja sanottavaa ilmenee. Siis säännöllisen epäsäännöllisesti. Tämä ei ole kunnan päätiedotuskanava, vaan jotakin pientä ajatuksenjuoksua virallisen tiedottamisen lisäksi.
Vuorotteluvapaa oli pysähdyttävä kokemus. Kaikin puolin myönteisessä mielessä. Pienen vauvan hoivaaminen ja hänen kehityksensä seuraaminen tekivät tuosta ajasta mieleen painuvan ja minulle ainutlaatuisen tärkeän. Uskon, että tuo vapaajakso antoi myös uusia ajatuksia työhön ja pysyviä vaikutteita asenteisiin.
Ainakin oli terveellistä tutustua kunnallisiin palveluihin puhtaasti asiakkaan näkökulmasta. Olen aina tiennyt työni puolesta, että meillä Suomessa on hyvä neuvolajärjestelmä, mutta en tiennyt, että se on todella näin erinomainen ja asiakkaat yksilöllisesti huomioiva, kuin mitä sen olen nyt käytännössä saanut todeta. Kunpa vanhusten palvelut olisivat Suomessa samalla tasolla, ei tarvitsisi lehdistä lukea kauhutarinoita vanhusten huonosta kohtelusta.
Haluan rohkaista kaikkia, jotka pitkän työputken tehtyään miettivät vuorotteluvapaan mahdollisuutta. Jos se vain on järjestettävissä ja mahdollista, kannattaa ilman muuta kokeilla. Opiskella, matkustella, tehdä vapaaehtoistyötä - mitä se kunkin osalta voi olla - mutta mielellään jotain ihan muuta, kuin sitä mitä teet työksesi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti