"Riittääkö tämä?", kysyttiin minulta maanantaina kunnanhallituksessa, kun veroprosenttien korotuksesta keskusteltiin. Hyvä kysymys. Vastaus oli, että asiaan joudutaan ehkä palaamaan jo vuoden päästä. Verotulojen kehitysarviot painuvat edelleen alaspäin.
Tässä tilanteessa kaikkia menoja joudutaan tarkastelemaan kriittisesti. Pidän kuitenkin tärkeänä, että vaikeimpinakin aikoina tärkeimmistä asioista huolehditaan. Niitä ovat mm. lasten päivähoito, koulutuspalvelut, terveyspalvelut ja vanhusten palvelut. Ongelma on tietysti se, että nämä myös muodostavat suurimman osan menoistamme. Toimintojen laajennuksiin ei näissäkään palveluissa ole nyt varaa.
Monet kunnat lomauttavat henkilöstöään. Keino on kovin lyhytvaikutteinen. Lomautus auttaa vain sen vuoden budjettia, jona lomautus toteutetaan. Menot palaavat seuraavana vuonna taas entiselle tasolleen. Sen sijaan lomautus sotkee esimerkiksi koulutyön koko lukuvuodeksi. Pidän lomautusta erittäin huonona säästökeinona, eikä se ole ensimmäisenä meidän keinovalikoimassamme.
Talousahdingosta huolimatta meidän tulee auttaa kylien jätevesiratkaisujen toteutuksessa. Tavoitteena tulee olla se, että saadaan liikkeelle mahdollisimman paljon yhteishankkeita, joita kunta osaltaan tukee. Kunnan tehtäviin voisi kuulua myös yleissuunnitelman laatiminen siitä, miten kunnan eri osissa lain velvoitteet olisi järkevintä täyttää.
Meillä on edessämme suuria perusinvestointeja: koulukeskus, terveystalo, jätevedenpuhdistamo. Niissä tulee huolehtia siitä, että kustannukset eivät nouse yhtään sen isommiksi kuin on välttämätöntä. Myös kunnallistekniikkaa meidän tulee vuosittain saneerata, jotta se ei pääse liian huonoon kuntoon. Muihin investointeihin ei juuri nyt ole varaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti